Sanoin koiralle heippa, mutta eihän se tietenkään vastannut. Heitin repun selkään, laitoin oven lukkoon ja lähdin kävelemään kumpparit hölskyen. Laitoin kyllä villasukat, mutta ainahan ne kumpparit vähän hölskyy. Tämä varustautuminen, kumpparit, villasukat ja vaihtohousut- ja sukat, johtui siitä, että olin alkuviikosta joutunut melkein uimaan töihin.

Ilma olikin sateisen oloinen. Kaivelin repusta lapaset ja katselin värikkäitä puiden lehtiä. Noistahan tekisi vaikka kortin?
Lehti ihmettelyni katkaisee loputtomat kerrostalorykelmät. Kerrostaloja ja asfalttia, asfalttia ja kerrostaloja. Väliin mahtuu sentään jokunen puu, ja puiden lehtien peittämää nurmikkoa. Onko tuolla metsä? Voiko tuota metsäksi sanoa, sieltä takaahan näkyy toisia kerrostaloja?

Metsä mietinnät katkeaa hetkeksi. Kristillinen ala-aste? Miten se oikein eroaa tavallisesta? Paljon on 10 Jeesusta miinus 3 Jeesusta? E tiedä, mutta oppilaat näyttävät riehuvan samalla lailla kuin muutkin välituntilaiset.

Mitä jos minäkin menisin kouluun? En kristilliseen, mutta jonnekkin? Mikä minua oikeastaan kiinnostaa, kun vaihtoehtoja tuntuu olevan niin paljon.
Maalaiskylässä totuin siihen, että lehmät katselivat tien vierellä, ehkä opiskelisin lomittajaksi? Mutta ei se olisi sama, kuin unet joissa minulla on kaksi lemmikkilehmää ja vasikka.

Näitä miettien olen päässyt jo sillalle, jonka alla kiemurtelee auto joki ja vierellä kiiltelee lasinen vuori. Ei ole enää pitkä matka keskustaan.

Soitan isälle. Oltaisiin ehkä huomenna menossa mummulaan. Ei siellä mummua ole, eikä ukkiakaan, mutta mummula se on silti.
Hupikin jäisi sitten ehkä taas lomalle. Minäkin voisin.

Olen päässyt jo torille asti. Muutama myyjä on vielä tullut kaupustelemaan. Vastaan tulee pieni ja yksinäisen näköinen mummu. Ehkä hän ostaa jotain torilta?

Siinä onkin jo työpaikka, tiilisenä ja hiljaisena. Kiva, että sinne menee noin paljon porukkaa.

Ja sitten vain töihin?