Lainasin tuossa joku aika sitten elämäni ensimmäisen äänikirjan (jos lasten satujuttuja ei lasketa).
Se oli Edgar Allan Poen Kauhutarinoita ja siinä oli tarinat: Korppi, William Wilson, Amontillado- tynnyri, Kuilu ja heiluri, Ligeia, Punaisen kuoleman naamio ja Usherin talon häviö. Lukijana Lars Svedberg.
 
Minulla oli aluksi pieni epäily, etten jaksaisi keskittyä kuuntelemaan tarinoita kovin pitkään. Huomasin kuitenkin ilokseni, että olin väärässä.
Lars Svedbergin ääni ja lukemistapa loivat jännittävän tunnelman ja minäkin jaksoin kuunnella tarinoita.
 
Huomasin myös, että äänikirjat ovatkin aika käteviä, pystyin neulomaan siinä kuunnellessani :D
En ehkä silti vaihda perinteisiä kirjoja kokonaan äänikirjoihin.  Jotenkin se on vain kivempi itse lukea kuin kuunnella toisen lukemista. Mutta onhan nuo ihan kivaa vaihtelua :)